SEKAMETELISOPPA NIMELTÄ MAAHANMUUTTO

 

                                             Kuva: Juha Aalto, Aalto Works

Maahanmuutto on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut poliittisen keskustelun kuuma peruna. Kuuma peruna ainakin siinä määrin, että välillä se tuntuu polttavan puhujan suuta niin, ettei kuulija tahdo saada selvää siitä, mihin puhuja pyrkii.

 

Maahanmuuttoa käsitellään usein puolesta tai vastaan argumentein, mutta antaako tämänkaltainen keskustelu oikeaa kuvaa tai varsinkaan oikean suuntaista näkökulmaa aiheeseen? Tunnepitoinen tai vahvasti värittynyt näkökulma jättää kuumaan perunaan liikaa kuoria kuorittavaksi. Kun keskustelu johdetaan jo toisessa lauseessa valtiollisiin linjauksiin, kansainväliseen päätöksentekoon, väestön jakautumiseen maapallolla sekä muihin vastaaviin isoihin kokonaisuuksiin, ei tamperelaisen Repen tai Lissun äänelle jätetä juurikaan sijaa. Ahmedin äänestä puhumattakaan. Harkitsematon yleistäminen ja väärin asioihin keskittyminen vie huomion pois kuntalaisilta. Kaikilta kuntalaisilta. 

 

Maahanmuutto on ollut ja tulee olemaan osa yhteiskuntamme peruspalveluita. Humanitaarinen avuntarve on vain yksi kulma isosta kuvasta, ja kun tarkastelun kohteeksi liitetään muut maahanmuuton osa-alueet, on pöydällä melkoinen tiiliskivi modernin ajan maailmanilmiötä. Nyt keväällä 2021 olisikin tärkeä keskittyä siihen, mitä maahanmuutto, ja ennen kaikkea kotoutuminen, paikallistasolla on. 

 

 

Kunnassa kotoutetaan

Suuri osa kotouttamispalveluista tuotetaan kuntien peruspalvelujen sisällä, ja niillä tavoitellaan tasavertaista kototutumista yhteiskuntaan niin oikeuksien kuin velvollisuuksien suhteen. Kunnat ovat ikään kuin vastuunkantajia Suomen humanitaaristen velvollisuuksien täyttämisessä. 

Kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja järjestetään osana kunnallisia peruspalveluja ja työ- ja elinkeinohallinnon palveluja sekä muina kotoutumista edistävinä toimenpiteinä. Tästä määrää tarkemmin laki kotoutumisen edistämisestä §30.

 

30 §

Kunnan tehtävät

 

Kunnalla on yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisen kehittämisestä sekä sen suunnittelusta ja seurannasta paikallistasolla.

 

Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan palvelut soveltuvat myös maahanmuuttajille. Lisäksi kunnan on huolehdittava siitä, että maahanmuuttajille tässä laissa tarkoitetut toimenpiteet ja palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

 

Kunnan on huolehdittava oman henkilöstönsä osaamisen kehittämisestä kotouttamisessa.

 

Maahanmuuttajille tarkoitettuja toimenpiteitä ja palveluja voidaan järjestää myös kuntien välisenä yhteistyönä.

 

Aikamoinen paketti kunnille huollettavaksi noin yleismääritteenäkin.

 

 

Maahanmuuttajat ei ole "joukko" vaan ryhmä yksilöitä

Olen työskennellyt syksystä 2015 lähtien maahanmuuttotyön parissa, pääasiassa turvapaikanhakijoiden parissa. Olen toiminut vastaanottokeskusten johtajana, järjestösektorilla vastaanottopalveluiden parissa kehitysasiantuntijana ja tällä hetkellä johdan yksin maahan saapuneiden alaikäisten vastaanottoyksikköä.   

 

Olen saanut työni puolesta tarkastella maahanmuuttokenttää syksyn 2015 turvapaikanhakijakriisistä sen palautumiseen normaalitasolle ja edelleen poikkeuksellisen hiljaiseen ajankohtaan. Kohtaamieni ihmisten tausta ja avuntarve ovat olleet hyvin vaihtelevia. 

 

Kun turvapaikanhakijoita saapui Suomeen käytännössä hallitsemattomasti vuoden 2015 ja 2016 taitteessa, ihmiset käsiteltiin hetkellisesti käytännössä joukkona. Tilanteen ja resurssien luoma lähestymistapa oli omiaan nielaisemaan joukossa olleet yksilöt kitaansa. Ihminen saattoi olla kuulumattomissa ja pahimmillaan myös näkymättömissä. Myllerryksessä moni avuntarvitsija joutui odottamaan apua aivan liian pitkään, sai ehkä vääränlaista palvelua ja koki tämän jälkeen katkeruutta ja riittämättömyyttä. Vaarallista ilmiössä oli myös se, että sen turvin saattoi kadota tarkoituksenmukaisesti näkökentästä. 

 

Odottamattomassa kriisissä palvelujärjestelmä sakkasi, odotusajat olivat pitkiä ja määräajat eivät pitäneet. Turvapaikanhakijoiden arkiset olosuhteet olivat paikoin epäinhimillisiä, ammattitaitoista henkilöstöä ei riittänyt kaikkialle, kokeneista alalle koulutetuista työntekijöistä puhumattakaan. Sisäiset ristiriidat repivät asiakaskenttää siinä missä yhteiskunnassamme luotiin entistä vahvempaa ja epätervettä vastakkaisasettelua kaikkialla. Järjestelmä oli ylikuormittunut, haavoilla.

 

Pahoinvointi lisääntyi, monien terveydentila heikkeni merkittävästi, uusi yhteiskunta näytti kaaottiselta ja pelottavalta. Köhivään järjestelmään oli helppo pettyä sen sisällä ja ulkopuolella. Yksinäisyys vaivasi monia, ja mahdollisen oleskeluluvan jälkeen kuntapaikka ei tuonut siihen merkittävää helpotusta. Viranomaiset eivät päässeet tarpeeksi vahvasti ilmiöön sisälle. Taloudellisesti tilanteeseen ei voitu varautua, mutta lasku tuli maksettavaksi ja laskun korot seurasivat perässä. Jossain määrin eriä on vieläkin maksamatta.

 

Monet ihmiset ”syrjäytettiin yhtiskuntaan”. Näin käy, kun ryhmää yksilöitä joudutaan käsittelemään joukkona. Se ei toimi, koska jo vuosikymmenten ajan palvelurakenteita on viety asteittain yksilölähtöisempään suuntaan. Ehkä hyvä niin, mutta silloin olisi tärkeää varmistaa, että toimintamallia voidaan toteuttaa läpileikkaavasti koko järjestelmässä. Ja jos toimintamallista joudutaan perustellusti poikkeamaan, tulisi siihen palata mahdollisimman pian. Ideaalissa tilanteessa tähän poikkeamasta palaamiseen olisi luotu suunnitelma. 

 

                                            Kuva: Tatu Jeskanen                     

Ei vilja viljelemättä idä…

Minun on edeltävien kokemusten jälkeen hyvin hankala ymmärtää näkemyksiä, joissa maahanmuuton ja kotouttamisen palveluista tulisi leikata tai säästää. Erityisesti kuntatasolla, missä yksilön kannalta tehdään se keskeisin perustyö. Maahanmuutto, oli se sitten humanitaarista tai muusta syystä muodostuvaa, ei ole kokonaisuutena taantumassa. Tarve maahanmuuttajien palveluille kiihtyy, kun asiaa tarkastellaan useamman vuoden sykleissä ja seurataan kansainvälistä liikehdintää. Vaihtoehdoista kallein on jättää ensivaiheen kotouttamistoimenpiteet heikoille kantimille, koska sen seuraukset maksetaan muualla kunnan peruspalveluissa moninkertaisesti. Lisäksi kotoutumistoimenpiteitä laiminlyötäessä luodaan yhteiskuntaan turvallisuusvaje. 

 

Kun maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kritisoidaan, olen aina ihmetellyn kovaa hinkua leikata sen määrärahoista. Päinvastoin, silloin pitäisi luoda lisää resursseja ja toimintamahdollisuuksia maahanmuuttotyönkentälle. Ihmiset pitää voida integroida toimivaksi osaksi yhteiskuntaa. Ammattilaisten yhteistyönä voidaan puuttua myös niihin ilmiöihin, joita emme halua yhteiskuntaamme integroida. Maahanmuuttajien palveluihin satsaaminen on myös turvallisuuskysymys. Määrärahojen huvetessa, palvelukentän kaventuessa ja osaavan henkilöstön siirtyessä muihin tehtäviin teemme yhteiskunnastamme kaikilta osin haavoittuvaisen. Palvelukenttä tulee pitää moninaisena, mutta hyvin koordinoituna. 

Kun tulipaloja halutaan ehkäistä, ei kai silloinkaan ole mielekästä ehdottaa pelastustoimen määrärahojen leikkaamista?

Monikulttuurinen Tampere on meille kaikille hyvä paikka elää

·      Maahanmuuttajien palveluissa on turvattava jatkuvuus asiakkaan tarpeiden mukaan.

·      Palveluiden alueelliseen saatavuuteen on panostettava.

·      Maahanmuuttajien palveluissa toimintansa vakiinnuttaneiden ja tunnettujen tahojen toiminta edellytykset on turvattava.

·      Järjestösektorilla on merkittävä rooli peruspalveluita järjestettäessä ja niiden tukena toimiessa.

·      Matalan kynnyksen palveluita tulee lisätä ja kehittää.

·      Paperittomien palveluita suunniteltaessa tulee hoidon saatavuutta lisätä ja kynnystä hoidon piiriin pääsemiseksi madaltaa. Monien sairauksien ja vaivojen oikea-aikainen hoitaminen vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta. Tällä vähennetään inhimillistä ja yhteiskunnallista kuormaa.

·      Tampereen alueella kaikissa toiminnoissa tulee sitoutua monikulttuurisuutta edistävän työn tunnettavuuden lisäämiseen. Tampere tulee tehdä tunnetuksi näkyvästä rasismin- ja syrjinnänvastaisesta työstä. Vain tietoa lisäämällä voi vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja.

 

Minä lupaan edistää maahanmuuttajien palveluiden tunnettavuutta, saavutettavuutta ja laatua. Osaltani haluan edistää alan kestävyyttä ja vetovoimaisuutta alueen ammattilaisten keskuudessa. Tampere on monenkirjava. 

 

Ehkä huomasitkin?

Kirjoitus ei käsitellyt vain turvapaikanhakijoita tai kiintiöpakolaisia.

Huomaat varmaan nyt miksi?

 

                                                         Kuva: Mikko "Koide" Kaisitnen

 

#Tampereenvasemmisto #Punkkiarakenteisiin #Maahanmuutto #Sosiaalipalvelut #Maahanmuttajienpalvelut