Pelkoa ja inhoa keskustelualustalla
...vai vuorovaikutustaitoja ja yhteistyötä valtuustosalissa
(Kansikuva: Juha Aalto, Aalto Works)
Kuntavaalien lähestyessä poliittinen keskustelu alkaa lämmetä. Olen itse seurannut vuosia poliittisia keskusteluja eri foorumeissa, ja toisinaan ne tuntuvat olleen enemmän viihteellisiä kuin sisällöllisesti rikkaita. Ikävimmillään ne ovat melko avoimia hyökkäyksiä vastakkaista näkökulmaa kohtaan, joskus jopa hyvää tapaa ja lakeja uhmaavalla tavalla. Keskustelijoiden päämäärä saattaa ajautua oman näkökulman jääräpäiseen edistämiseen, johon sosiaalinen media on luonut helpon alustan. Toisinaan vastaavia debatteja käydään myös eduskunnan kyselytunteja myöden, puhumattakaan kuntapolitiikan kuolemattomista ulostuloista. Näillä ulostuloilla saavutetaan varmasti näkyvyyttä, mutta onko kaikki se ”hyvää julkisuutta”, kun sitä tarkastellaan vuorovaikutuksen ja yhteistyön näkökulmasta.
Valitse oikeat työkalut
Tarkoitukseni on alkaa avata vaaliteemojeni kärkiä. Ajauduin pohtimaan sitä alustaa ja ilmapiiriä, jossa minun ne tulisi tuoda esiin.
Kuntavaalien aikaan useat ehdokkaat ja puolueet tuovat runsaasti tärkeitä huomioita esiin kuntalaisten arjesta yli puoluerajojen. Äänekkäimmät saavat näkyvyyttä ”ääntä korottamalla” ja toisinaan kovan hälyn välistä ei tahdo enää löytää sitä johtolankaa, johon puhuja pyrkii. Hiljaisemmilla on riski jäädä taka-alalle tärkeiden ja käytännön tasolla toimivien ajatustensa kanssa. Tämä on osa ajankuvaa, ja ajatusten esiin saaminen on sitä perusosaamista, jota ehdokkaalta ja mahdollisesti tulevalta valtuutetulta sopiikin edellyttää. Keskustelukulttuurissa tulisi silti vaalia tiettyjä perussääntöjä ja sivistystasoa. Erityisesti silloin, kun edustamme toisia ihmisiä, tässä tapauksessa äänestäjiä eli kuntalaisia.
Olen työskennellyt ihmisten kanssa koko työurani, ja myös harrastuksissani toiminnan perusedellytys on vuorovaikutustilanteiden sujuva hoitaminen. Olen päässyt kokeilemaan erilaisia vuorovaikutusmetodeja useissa ympäristöissä ja useiden erilaisten ihmisten kanssa. Välillä uskon onnistuneeni hyvin, ja toisaalta välillä olen tainnut löytää itseni syvältä ”jorpakosta”. Minulle onnistumiset ja heikommat suoritukset ovat olleet oppimistilanteita.
Vuorovaikutustilanteeseen vaikuttaa myös sen hetkinen vireystila ja henkinen kapasiteetti. Huonona päivänä voi siis hieman räiskyä tai laukoa ”tyhjistä yli”. Silloin tärkeämpää on reagoida huonoon tilannearvioon ja korjata sen kautta omaa toimintaa. Olisi hyvä osata valita oikeanlainen toimintamalli oikeaan tilanteeseen. Ystävien ja perheen kesken vuorovaikutus on vapaampaa ja siihen voi olla tarkoituksenmukaista lisätä emotionaalisuutta. Työelämässä pätevät alakohtaiset työelämänsäännöt, samoin kuin opintomaailmassa on omat sääntönsä. Kuppilankulmat ovat toisinaan hyvä paikka edistää vapaata keskustelua, jossa ei aina tarvitse olla yhteistä konsensusta. Kun siirrymme edustamaan ihmisiä ja yhteisöjä erilaisiin tilaisuuksiin, tulee vuorovaikutukseenkin paljon odotuksia ja sääntöjä. Puhuja ei enää vain puhu, vaan myös edustaa. Lopulta nokkelalle nokittelulle ja teräville näpäytyksille ei jää kovinkaan paljon tilaa. Niiden kohdalla tulisi tarkasti miettiä mitä ne tuovat lisää keskustelun sisältöön ja tavoitteisiin.
Sopuratkaisu on ristisanatehtävä
Vuorovaikutustilanteissa tulee olla aidosti kiinnostunut siitä mitä sinulle puhutaan. On usein tärkeämpää kuulla, kun pysyä itse äänessä. Vuorovaikutustilanteiden ei ole tarkoitus olla toistuvia ja tuloksettomia kiistelyjä. Vuorovaikutustilannetta ei voita se, joka hiljentää vastapuolen, vaan mieluummin se, joka johdattaa keskustelun lopputulokseen. Jos siis tässä yhteydessä menestymistä halutaan mitata. Onnistuneen vuorovaikutustilanteen jälkeen jokainen voi nousta pöydästä hymyillen, tai ainakin tietoisena siitä, että olen kuullut ja tullut kuulluksi. Vuorovaikutus on siis vastavuoroisuutta. Toista kuuntelemalla hyvä keskustelija pystyy täydentämään omaa näkökantaansa, lisäämään siihen nyansseja ja löytämään omasta näkökannasta niitä elementtejä, jotka mahdollistavat toimivan lopputuloksen. Vuorovaikutustilanteet ovat haastavia, jopa niin haastavia, että niissä usein pahoitetaan mieli.
Kun etenemme vuorovaikutustilanteissa pisteeseen, jossa odotetaan sitoutumista yhdessä sovittuihin tavoitteisiin ja vuorovaikutuksen on siten tarkoitus johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin, alkaa tässä vaiheessa yksilön yhteistyötaitoihin kohdistua vaatimuksia. Yhteistyötilanteissa yksilölle muodostuu erilaisia rooleja, joiden tarkoituksena on paitsi edistää, myös mahdollistaa. Mahdollistaminen edellyttää taitoa kuunnella ja kykyä arvioida uudelleen omaa näkökantaa. Kompromissi eli ratkaisu, tarkemmin sopuratkaisu, on vaikea muodostaa yksittäisestä näkökulmasta. Yksilön on asemoitava itsensä oikein omassa ympäristössään ja edelleen yhteisön, kuten poliittisen puolueen, on löydettävä itselleen oikea neuvotteluasema ympäristössä, jossa on runsaasti eri näkökulmia. Myös niitä hankalia, täysin päinvastaisia näkökulmia. Ratkaisukeskeisyys muuttuu tässä vaiheessa usein haastavaksi.
Yksilön on osattava joustaa oikeissa kohdissa, jotta mahdollisesti seuraavassa kokonaisuudessa toimija voi vahvemmin edistää omalle näkökannalle keskeisiä tavoitteita. Sopuratkaisun löytäminen on muuttunut ikään kuin ristisanatehtäväksi. Jos ratkaisu kuitenkin saavutetaan, täytyy suuren enemmistön pystyä sitoutumaan siihen. Jos näin ei käy, kohtaa ratkaisun toimeenpaneminen ongelmia ja sen loppuun saattaminen voi muodostua käytännössä mahdottomaksi. Usein näin nähdään poliittisella kentällä tapahtuvankin, joskus näkökulmasta riippuen aiheestakin.
Mutta voiko asetettuun tavoitteeseen olla tyytyväinen, jos se on päässyt toimeenpanoon vailla mahdollisuuksia menestyä? Yhteistyötaitojen näkökulmasta sitä voidaan pitää jonkin asteisena epäonnistumisena. Asiat eivät edisty, kun niitä ei ole ymmärretty oikein ja päämäärän saavuttamiseen ei sitouduta. Tärkeiden yhteisten asioiden edistämistä kuitenkin mitataan tuloksellisuudella. Jos esimerkiksi peruspalveluita uudistaessa ei saavuteta tuloksellisuutta, aiheuttaa se isossa kuvassa aina kasvavia kustannuksia, ja asioiden pitkittymisestä seuraa yleensä myös yksilölle eri asteista kärsimystä.
Toivottavasti kuntavaaleissa 2021 Tampereella kuntalaiset äänestävät itsellensä edustajat, jotka pystyvät tuomaan neuvottelupöytään lisää vuorovaikutustaitoja ja yhteistyökykyä. Se on pitkässä juoksussa meidän jokaisen etu.
Minä lupaan omalla persoonallani ja esimerkilläni edistää hyvää vuorovaikutusta ja laadukasta yhteistyötä omien arvojeni mukaisesti.
#Vuorovaikutustaidot #Yhteistyö
#Tampereenvasemmisto #Punkkiarakenteisiin
Kommentit
Lähetä kommentti